Nyt se on takana: kunniakas äidin ja tyttären roadtrip Floridassa. Kaksi ja puoli viikkoa seikkailimme Floridan niemimaalla ja näimme ja koimme monta unohtumatonta asiaa. Yritän tallettaa ne kaikki sydämeeni ja muistoihini. Vasta matkan päättyessä ymmärsin, että itse en koskaan aikuisena viettänyt kahden viikon lomaa vanhempieni kanssa. Olen sen tehnyt nyt yhden aikuisen lapseni kanssa. Onneksi osasin iloita reissun jokaisesta päivästä jo sen kestäessä ja ilo velloo mielessäni edelleen.
Muutamia havaintoja matkalta.
KAUPUNKEJA ILMAN KESKUSTAA
Vietimme eniten aikaa Kissimmeessä Orlandon kupeessa, Miamissa ja Key Westissä. Vain Key Westissä oli sellainen paikka, jota olisi voinut kutsua keskustaksi. Ehkä muissakin oli, mutta emme käyneet siellä. Eurooppalainen minussa ihmettelee, mikä se sellainen kaupunki on, missä ei ole keskustaa. Mihin siellä mennään kuljeskelemaan ja haistelemaan paikallista kulttuuria? Ostoskeskus (mall) ei aja samaa asiaa.
Ja myönnän, että nautin tänään, kun taas kävelin Helsingin keskustassa. Oli kiva osata jotenkin sijoittaa itsensä.
AUTOT
Vuokrasimme auton lentokentältä. En ottanut kaikkein pienintä mallia vaan sellaisen, mihin sanoivat mahtuvan kaksi matkalaukkua. Hämmennykseni oli valtava, kun vuokraamon autohallissa meitä odotti valkoinen Chevrolet Impala vuosimallia 2015. Se oli varmaan kaksi metriä pidempi kuin mun pieni Volkswagen poloinen. Ja automaattivaihteinen. Siihen mahtui hyvin meidän kaksi matkalaukkua. Olisi mahtunut kolmas ja neljäskin matkalaukku.
Lopulta päädyttiin siihen, että Pirita ajoi suurimman osan reissusta. Minä ajoin ehkä n. 1 % koko matkasta. Piritalla on itselläänkin automaattivaihteinen Chevrolet, joten tämä oli aika luonteva ratkaisu. Kaksi viikkoa Impalan kyydissä kuitenkin on saanut minut miettimään, että josko minunkin seuraava autoni olisi - tadaa - automaattivaihteinen.
Auto oli kuitenkin siellä liikenteessä aivan normaali. Vain suomalaisen mittakaavassa se oli suuri. Paljon suurempiakin autoja ihmisillä oli. Minua ihmetyttivät eniten sellaiset pick-up autot, joissa oli vielä takapenkkikin. Jäin miettimään, että kuka sellaisen auton haluaa ja miksi? Ja mietin myös, mihin ihmiset niin isoja autoja pysäköivät. Meidän Impalaakin oli välillä vaikea saada mahtumaan parkkiruutuun.
Bensa oli muuten halpaa. Ajoimme yhteensä n. 1600 mailia ja tankkasimme autoa yhteensä n. $ 200 arvosta. Se oli varmasti edullisin tapa matkustaa.
RUOKA
Roadtripillä majoitus oli kallista ja ruoka edullista, enimmäkseen. Hotellien veloittamaan maksuun ei useinkaan kuulunut aamiaista vaan se piti itse kehitellä kokoon paikallisesta ruokakaupasta, mikä kyllä sopi meille. Kumpikaan emme kaivanneet suuria aamiaisia, kunhan kahvia oli saatavilla oikea-aikaisesti ja oikeanlaista. Päivän toinen kupillinen oli usein frappucino, joista tulin melkein riippuvaiseksi.

Kaikista kokeilemistamme paikoista kaksi nousi suosikiksi ylitse muiden: Olive Garden ja TGI Fridays. Kummassakin oli hyvä hinta-laatu -suhde.
Jos minulla oli matkaa varten jokin ruokamissio, se oli uusien salaatti-ideoiden metsästys. Jo pitkään olen ollut tosi kyllästynyt kaikkiin salaatteihin, joita olen saanut. Kaipasin jotain uutta. Söinkin sitten reissun aikana ainakin neljänä päivänä salaattia. Annokset olivat isoja ja niissä oli jänniä aineksia. Aika harvoin olen syönyt lehtikaalia salaatissa. Kerran sitä oli salaatissa myös rapeaksi paistettuna. Yhdessä salaatissa oli rapeaksi paistettuja tortillasuikaleita. Muut salaatit olivat tavallisempia, mutta herkullisia. Floridassa kaikki raaka-aineet ovat tuoreita.

Yritän lähipäivinä kirjata ylös myös kokemukseni eläinhavainnoista ja huvipuistoista. Ne ovat niin isoja teemoja, että ansaitsevat aivan omat postauksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti