Heinäkuussa toteutui yksi pitkäaikainen unelmani ja pääsin käymään Toscanassa ja Firenzessä. Matkustavan ryhmämme koostumus oli hieman erikoinen eivätkä kaikki tunteneet toisiaan entuudestaan. Jahkasimme muutaman kuukauden ajan sen välillä vuokraammeko maalaistalon vai kaupunkihuoneiston, mutta lopulta päädyimme kaupunkiin, koska maalaistaloissa ei ollut ilmastointia. Arvelimme, että sellainen olisi tarpeellinen heinäkuussa Italiassa.
Ja olikin. Lämpötila oli joka päivä yli 30 astetta, parhaimmillaan 36 tai 38. Ilmastoinnin takia nukuimme yömme hyvin. Viidennen kerroksen huoneistostamme avautuvat näköalat ilahduttivat minua joka päivä: parvekkeelta katselimme aseman yli Duomolle ja Fiesoleen. Iltaisin söimme paikallisia herkkuja lähiravintoloissa. Ymmärsimme, että suomalainen syö elääkseen, mutta italialainen elää syödäkseen.
Mutta siitä oliiviöljystä.
Keskiviikkona jouduimme herättämään itsemme herätyskellolla ehtiäksemme viiniretkelle. Netistä olin löytänyt Tuscan Wine Society -nimisen yhdistyksen (yrityksen?), joka järjesti päivän mittaiasia viiniretkiä Chianti- ja Chianti classico alueelle. Päivän ohjelmaan kuului retki pikkubussilla, kaksi viininmaistelutilaisuutta, tutustumista viinitiloihin ja kaiken keskellä lounas.
Pikkubussiin ahtautui meidän lisäksemme pariskunta Texasista ja toinen Kanadasta. Oppaana ja kuskina meillä toimi Rebecca Wine, joka perehdytti meitä sekä viineihin, että italialaiseen elämäntapaan.
Ensimmäinen viinitilavierailu oli se, missä koin valaistumisen. Corzano-nimisellä tilalla istuimme ulos päivänvarjon alle ja eteemme kannettiin viinejä, juustoja, leipää ja oliiviöljyjä ja viinitilan edustaja kertoi meille niistä kaikista. Viinejä ja juustoja olen maistellut ennenkin, mutta oliiviöljyjä en koskaan. Ennen käytin ruuan valmistuksessa rypsiöljyä, mutta sitä ei todellakaan koskaan tehnyt mieli maistella.
Maistelimme neljää erilaista oliiviöljyä. Öljyä kaadettiin pieneen kippoon ja siihen kastettiin toscanalaista maalaisleipää. Opin, että hyvänlaatuisen oliiviöljyn tunnistaa siitä, että se maistuu aavistuksen vastaleikatulle nurmikolle. Sen lisäksi joku öljyistä oli voimakas, joku ikään kuin pippurinen ja joku mieto. Mielenkiintoista, ajattelin.
Corzanosta suunnistimme elämykselliselle lounaalle pieneen teurastamoon ja toiselle viinitilalle viininmaistajaisiin. Viinit ja ruuat olivat mahtavia, mutta oli mahtavaa myös rytyyttää pikkubussissa pitkin Toscanan kuoppaisia pikkuteitä. Maisemat olivat aivan mahtavat.
Kotiin palattua olen jatkanut oliiviöljyjen maistelua. Huomaan, että oliiviöljy maistuu vastaleikatun ruohon lisäksi voimakkaasti auringolta. Se on maku, joka kuljettaa minut hetkessä takaisin auringonpaahtamien mäenrinteiden ja viiniviljelmien keskelle, takaisin lomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti