Rikkaudesta ja köyhyydestä

Olen usein miettinyt sitä, miksi en vähäisistä rahavaroista huolimatta ole oikeastaan koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. Tai jos olenkin tietänyt itseni köyhäksi, olen nähnyt siinä jotain vapauttavaa, ikäänkuin suuren tilan, missä voin olla vapaasti.

Yhden vastauksen löysin tänään Seppo Häyrysen ja Heikki Kotilan kirjoittamasta kirjasta Retriitti - tie hiljaisuuteen (Edita 2003). Kirjan ensimmäisessä luvussa Heikki Kotila kuvaa tätä aikaa ja sitä, miten se muuttaa käsitystämme siitä, mikä on ylellisyyttä, luksusta. Hän viittaa saksalaiseen esseistiin ja runoilijaan Hans Magnus Enzensbergeriin, joka on todennut, että luksus on muuttumassa. Ennen se oli rahaa ja sitä kaikkea mitä rahalla saa. Enzensberger väittää, että on kuusi asiaa, jotka ovat tämän päivän ja tulevaisuuden ihmiselle luksusta. Ne ovat aika, huomio, tila, hiljaisuus, ympäristö ja turvallisuus.

En voisi olla enempää samaa mieltä.

• Aika on se, mistä meillä kaikilla tuntuu olevan pula. Ajan vähäisyyden tuntee nahoissaan jokainen, niin johtaja kuin alainen, ostaja ja myyjä, tutkija ja opiskelija. Liikenteessä sen huomaa erityisesti: bussin tai junan myöhästyminen on kuin ihmisiltä vietäisi jotain ainutlaatuisen arvokasta. Ylellisyyttä on se, että voi päättää kuinka itse aikansa käyttää ja tähän ylellisyyteen on mahdollisuus vain harvoilla 
• Huomiosta kilpaillaan. Jokainen tahtoo sinun huomiosi omalle asialleen, omalle kampanjalleen ja omalle missiolleen. Mediat kilpailevat huomiostasi, tämä blogikirjoituskin. Virikkeiden moninaisuuden keskellä on vaikea erottaa mikä on oikein ja tärkeää. Ylellisyyttä on se, että voi vapaasti valita mihin huomionsa kohdistaa, mitä katselee ja kuuntelee. 
• Ihminen tarvitsee tilaa. Erityisesti kaupungeissa tilanpuute on huutava. Kaikkiin mahdollisiin paikkoihin rakennetaan jotain, avaruutta tuovat metsät ja pellot pakenevat yhä kauemmas ja muuttuvat ylellisyydeksi. Ylellisyyttä on myös väljyys kotona. Sitä luo turhasta tavarasta vapautuminen.  
• Hiljaisuuden löytäminen jatkuvan melun keskellä on vaikeaa. Taustamusiikit, naapurista kantautuva television ääni (siellä asuu huonokuuloinen vanhus) ja jatkuva liikenteen humina peittävät alleen elämisen ja luonnon pienet äänet. Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä vaan sen kuuntelemista, mitä yleensä ei voi kuulla. 
• Puhdas ympäristö on ylellisyyttä. Se on vapaa liasta, metelistä ja hajuista ja yhä harvempi kesämökkikään on enää täysin puhtaassa ympäristössä. 
• Viimeinen luksus on turvallisuus. Turvallisuuden tunteemme järkkyy päivittäin, kun katsomme ja kuuntelemme uutisia. Sodat ja terrori-iskut, levottomuudet ja vallankumoukset, maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat kaikki turvallisuuttamme heikentäviä asioita. Ylellisyyttä on se, ettei tarvitse pelätä. 

Niillä, joilla on paljon rahaa tai valtaa, ei nykyään ole mahdollisuus saada itselleen näitä ylellisyyksiä. He voivat ostaa itselleen tilaa, mutta eivät ehkä aikaa, rauhaa tai turvallisuutta. Monilla, joilla on taas olisi aikaa, ei ole turvaa tai tilaa, että he voisivat iloita siitä. 

Aikaa, huomiota, tilaa. Hijaisuutta ja rauhaa. Puhdasta ympäristöä ja turvallisuutta. Näitä asioita haluaisin tänäkin vuonna antaa joululahjaksi. Se vasta olisikin ylellistä.