tiistai 29. marraskuuta 2011

Viidennen tarkk'ampujapataljoonan jälkeläinen?


Elämän arkeologiset kaivaukset toivat päivän valoon vanhoja papereita opiskeluajoiltani. Niiden joukossa oli Helsingin yliopiston opintotukilautakunnan päätös myöntää minulle Viidennen tarkk'ampujapataljoonan stipendi vuonna 1983. Stipendin suuruus oli 50 markkaa lukukaudessa ja sain sitä kahdeksan lukukauden ajan.

Anoin tuota Viidennen tarkk'ampujapataljoonan stipendiä, koska muistin isän joskus kertoneen, että hän oli saanut sen omana opiskeluaikanaan. Opiskeluaikanaan hän oli jo kahden lapsen isä ja stipendit ja muut pienetkin tulot olivat varmasti tervetulleita lapsiperheelle. Lisäksi hän kertoi, että koska kukaan ei enää 1950-luvulla tiennyt kenen esi-isä on ollut Viidennen tarkk'ampujapataljoonan joukoissa, stipendiä ei haettu eikä sen vuoksi myöskään jaettu.

Kun päätös stipendin myöntämisestä nyt osui silmiini, ajattelin selvittää edes itselleni mikä se Viides tarkk'ampujapataljoona oikein oli ja miltä ajalta stipendi oli peräisin. Ja entä jos oikeasti olisinkin ollut oikeutettu saamaan sen?

Kiitos taas hakukoneen, internetistä löysin Aleksanterin yliopiston ohjelman vuodelle 1917-1918, jossa lueteltujen jaossa olevien stipendien joukossa on myös etsimäni:

"Tarkkampujapataljoonan, Viidennen suomalaisen, 3 à 140 mk. neljäksi vuodeksi. Oikeutettuja niihin ovat niiden rintaperilliset, jotka pataljoonassa palvelivat 1) upseereina tahi siviili-virkamiehinä silloin kuin se 1830 hajoitettiin; 2) upseereina tahi siviili-virkamiehinä 1812—1827; 3) vanhempina alaupseereina samaan aikaan. Jos semmoisia hakijoita ei ole, annetaan stipendit muille tutkinnon suorittaneille ylioppilaille, siksi kuin etuoikeutettu ilmestyy. Hakijain ollen muuten yhtä oikeutetut, on enemmän tarvitseva etuoikeutettu. Etuoikeutettujen ei tarvitse tutkintoa suorittaa, jos niitä ei ole useampia kuin avonaisia stipendejä."

Stipendin juuret olivatkin kauempana kuin arvasinkaan.

Viides tarkk'ampujapataljoona perustettiin Kuopioon, kun Suomi vuonna 1809 siirtyi Ruotsin valtakunnasta Venäjän alusmaaksi ja armeijakin järjestettin uudestaan. Silloin Suomeen perustettiin kolme prikaatia, joissa kussakin oli kaksi pataljoonaa. Yhdessä pataljoonassa oli neljä sadan miehen komppaniaa. Näitä joukkoja kutsuttiin Tarkk'ampujapataljooniksi, koska sotilailla oli aseenaan kiväärejä, jotka olivat huomattavasti tarkempia kuin musketit, edellisen tuliasesukupolven edustajat.

Stipendi, joka minulle myönnettiin vuonna 1983 oli siis tarkoitettu niiden jälkeläisille, jotka 150 vuotta aikaisemmin olivat palvelleet kuopiolaisessa kiväärimiesten joukoissa. Voin varmuudella sanoa, että ei minulla eikä isälläkään ollut esi-isää, joka olisi siellä palvellut. Saimme stipendin, koska siihen oikeasti oikeutetut eivät sitä tienneet anoa. Ehkä olimme kumpikin omassa sukupolvessamme niitä enemmän tarvitsevia, jotka 1917 ilmoituksessa mainitaan.

Käsittääkseni nämä Helsingin yliopiston ns. pikkustipendit on nykyään lopetettu. Tavallaan se on sääli. Jälkikasvukin olisi voinut hakea tätä samaa stipendiä, johon heilläkään ei oikeastaan ole oikeutta. Olisihan tässä jo aineksia perinteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti